Strategia ja puolustus

Hermínio Cerqueiran tuotannon ensimmäinen akseli on myös sen painopiste: joukko strategisen analyysin kirjoja, jotka on kirjoitettu lyhyellä mutta poikkeuksellisen intensiivisellä ajanjaksolla ja joiden aiheena on kansainvälisen järjestelmän murros yksinapaisen hetken päättymisestä vuosien 2026–2050 kilpailevaan moninapaisuuteen. Lukija, joka kulkee tämän akselin läpi tässä ehdotetussa järjestyksessä, huomaa pian, ettei edessä ole irrallisten nimekkeiden kokoelma vaan johdonmukainen älyllinen hanke, jolla on oma sanastonsa, julkilausuttu menetelmänsä ja toistuva maantieteensä: Hormuzinsalmi ja Persianlahti, Taiwaninsalmi ja Indo-Tyynenmeren alue, Ukrainan rintama ja Naton itäinen sivusta, itäinen Välimeri – ja kaiken läpi Portugali, jota ei ajatella sivustakatsojana vaan pienenä atlanttisena valtiona, joka ottaa vastaan, jakaa edelleen ja toisinaan voimistaa järjestelmän iskuja. Menetelmä pysyy samana: tarkistettavissa olevat avoimet lähteet, avoin vuoropuhelu kansainvälisen strategiakirjallisuuden kanssa (Mahanista ja Clausewitzista Waltziin, Keohaneen, Nyehin, Talebiin tai Haveliin), kurinalainen ero tosiasian, tulkinnan ja ennakoinnin välillä sekä tietoinen valinta käyttää vuoden 1990 oikeinkirjoitussopimusta edeltävää portugalin kirjoitusasua. Sävy puolestaan vaihtelee tarkoituksella tutkielman ja yhteiskunnallisen esseen välillä: kirjoittaja kirjoittaa, kuten hän eräässä näistä kirjoista tunnustaa, täsmällisesti mutta ilman kylmyyttä, vakuuttuneena siitä, että geopolitiikan ajatteleminen suurvaltojen abstraktina pelinä olisi petos sitä kohtaan, mikä todella on pelissä. Seuraavat merkinnät kommentoivat kutakin kirjaa omana kokonaisuutenaan kadottamatta näkyvistä rakennelmaa, jonka ne yhdessä muodostavat.

Tämän akselin neljä kirjaa muodostavat Hermínio Cerqueiran tuotannossa johdonmukaisen ja etenevän opillisen kokonaisuuden nykyajan digitaalisesta konfliktista: viidennen ulottuvuuden geopolitiikasta (Guerra Cibernética) strategiseen teesiin kubitista vallan uutena akselina (Cyberwar Quântica), siitä post-kvanttisiirtymän operatiiviseen käsikirjaan (Manual de Cibersegurança Quântica) ja lopulta katseen kääntämiseen organisaatioiden sisälle (Ameaça Interna). Kirjat on kirjoitettu ja viimeistelty touko–kesäkuussa 2026, ja niitä yhdistää tunnistettava menetelmä – järjestelmällinen tukeutuminen primäärilähteisiin (NIST, ENISA, CISA, EUR-Lex, CCDCOE), kunkin väitteen luotettavuuden avoin kalibrointi ja jatkuva huomio Portugalin tapaukseen eurooppalaisessa ja atlanttisessa kehyksessä – sekä yhteinen vakaumus: digitaalinen turvallisuus ei ole enää yksittäisen alan tekninen kysymys, vaan siitä on tullut suvereniteetin, yhteiskunnallisen luottamuksen ja sivilisaation jatkuvuuden edellytys. Yhdessä luettuina ne muodostavat todennäköisesti laajimman portugaliksi julkaistun tekstikokonaisuuden kyberpuolustuksesta ja post-kvanttisiirtymästä.